Hallituksen esittely

Kaija Lepoaho, puheenjohtaja
Kaija Lepoaho, puheenjohtaja

Kaija Lepoaho, puheenjohtaja

Olen Kaija Lepoaho. Asun Jyväskylän Leppälahdella luonnon helmassa. Metsästystä olen harrastanut ihan pienestä pitäen. Aloitin metsästyksen ajokoirien kanssa, mutta nykyään harrastan enemmänkin seisojien kanssa. Ensimmäinen seisoja, lyhytkarvainen unkarinvizsla, tuli minulle Unkarista vuonna 1993. Koira oli nimeltään Pitypang Kapos (Metu) ja se avasi minulle portin kanakoirametsästyksen hienoon maailmaan.

Puuhastelen paljon koirien kanssa vapaa-ajallani. Toimin kehäsihteerinä koiranäyttelyissä ja koetoimitsijana KAER- ja vesityökokeissa. Lisäksi vedän vesi- ja jälkityöharjoituksia yhdessä muiden kanakoiraharrastajien kanssa. Toimin myös K-S Kennelpiirin kanakoirajaoksen vetäjänä. Kasvatan pienimuotoisesti lyhytkarvaisia unkarinvizsloja kennelnimellä Riistavaaran. Tervetuloa koulutuksiin ja mukaan toimintaan uudet ja vanhat harrastajat.

Olli Prättälä, varapuheenjohtaja

Olli Prättälä, varapuheenjohtaja
Olli Prättälä, varapuheenjohtaja

Olen Olli Prättälä ja asun perheeni kanssa Vaajakoskella vuodesta 2006. Koirat ja metsästys on kuulunut elämääni nuoruus vuosista alkaen. Koiralaumaan kuuluu tällä hetkellä 3 englanninsetteriä. Kaikkien kanssa kilpaillaan käyttökokeissa ja metsästetään. Myös parempi puoliskoni kuuluu alan aktiiveihin. Pointteria ja saksanseisojaa on ollut myös ilo kokeilla. Niiden kanssa ravattiin myös sekä metsällä että kokeissa. Kanakoira harrastus on todella hieno laji. Pitkään harrasteena sitä tuntuu kuumuvan tilanteissa edelleen yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla.

Toivon, että saisimme pitää harrastuksemme sillä tasolla millä se nyt on. Kokeissa saadaan ampua linnut, jne. Tämä vaatii tietenkin meiltä metsästäjiltä, että asiat tehdään sääntöjen mukaan niin koiran kuin aseenkin kanssa. Siksi on hienoa, että yhdistyksemme kaltaiset tahot järjestää erilaisia kouluksia niin täällä keskisuomessa kuin muuallakin suomessa.

Harri Ronkainen, sihteeri ja rahastonhoitaja

Harri Ronkainen, sihteeri
Harri Ronkainen, sihteeri

Harri Ronkainen toimii Keski-Suomen kanakoiraharrastajien sihteerinä ja rahastonhoitajana.

Anne-Mari Naarminen

Anne-Mari Naarminen
Anne-Mari Naarminen

Hei! Olen Anne-Mari Naarminen Laukaan Valkolasta. Koiria minulla on ollut 6-vuotiaasta saakka. Ensimmäinen seisojani, kk. saksanseisoja Otsolan Halti, tuli minulle vuonna 2000 ja samalla alkoi oma aktiivisempi metsästysharrastus. Se oli menoa sitten. Perheeseeni kuuluu aviomies Jaakko, tyttäreni Mari-Anne sekä kuusi kk. saksanseisojaa ja saluki. Seisojanartut ovat omia kasvattejani ja urokset ovat tuonteja Tanskasta ja Unkarista. Meillä on myös kaksi hevosta ja kani sekä kasvatamme pieni muotoisesti fasaaneita omaan käyttöön.

Harrastan koirieni kanssa metsästystä sekä käyn KAER-kokeissa. Näyttelyissä minua näkee harvakseltaan. Salukin kanssa harrastamme maasto- ja ratajuoksua. Lähes kaikki vapaa-aikani kuluu koirien kanssa touhutessa ja se onkin enemmän elämäntapa kuin harrastus. Kanakoiraharrastajissa olen toiminut ohjaajana vesi- ja jälkityöharjoituksissa. Minulla on myös koetoimitsija oikeudet. Kasvatan kk. saksanseisojia kennelnimellä Atrayente, maailmalle on lähtenyt viisi pentuetta.

Metsästys kanakoiran kanssa avaa aivan oman maailmansa. Nautitaan elämyksistä ja kokemuksista yhdessä koiran kanssa. Myös niistä ei aina niin onnistuneista päivistä. Ollaan reiluja omalle metsästyskaverille ja tehdään jahti- ja koepäivistä itselle niitä parhaita. Tuli saalista ja menestystä tai sitten ei. Tervetuloa hienon harrastuksen pariin uudet ja vanhat jäsenet!

Sami Spets, kerhotuotevastaava

Sami Spets, kerhotuotevastaava
Sami Spets, kerhotuotevastaava

Olen reilu nelikymppinen bretoniharrastaja Palokasta. Perheeseeni kuuluu vaimo Katja ja pari reipasta tyttöä ja tietysti Bretoninartut Siida (s.2012) ja Lisa (s.2015).

Metsästysharrastuksen olen aloittanut vasta aikuisillä. Jossain vaiheessa alkoi metsässä itsekseen kävely kaipaamaan kaveria ja rupesin suunnittelemaan omaa metsästyskoiraa. Koira talossa on ollut aina, mutta vasta Siidan muutettua taloon, se oli menoa saman tien. Rotu valikoitui bretoniksi pitkällisen pähkäilyn jälkeen, kun kävin mukana metsällä erilaisia lintukoiria seuraten.

Pari vuotta sitten noudimme Lisan saksasta ja Lisa on lopullisesti vienyt minun (ja koko perheen) mukanaan kanakoirametsästyksen mahtavaan maailmaan! Tavoitteena on myös jonain päivänä kasvattaa hyviä metsästäviä bretoneita! Siinäpä sitä on tavoitetta kerrakseen 🙂

Kyyhky, sorsa ja kanalintuhommien lisäksi metsästän myös hirviä, kun koirahommilta jää aikaa. Kanakoiraharrastuksessa minua kiinnostaa kovasti myös kokeet, muutamia on jo käytykin. Valmistun myös Koe-toimitsija 2 -kurssilta tänä keväänä.

Kanakoiraväestä olen saanut todella paljon hyviä ystäviä ja korvaamattomia neuvoja metsästyskoiran koulutukseen tulevaisuutta ajatellen. Mahtavinta hommassa on hyvä porukka ja valtavasti mahdollisuuksia harrastaa yhdessä koiran kanssa. Kannustan muitakin tulemaan reilusti mukaan toimintaan. Keskustelen ja vaihdan ajatuksia mielellään muiden kanssa, joten vedä hihasta kun törmäillään 🙂

Kanakoiraharrastukseni alkutaipaleella opettelin Pantsun kanssa tätä jaloa lajia mm. ”koiraguru” Timo Vakkerin opastuksella. Täytyykin nöyrästi kiittää Timppaa ja muitakin kokeneita kanakoiraharrastajia, jotka alkutaipaleella antoivat noviisille arvokkaita neuvojaan.

Koetoimitsijana vesi- ja jälkityökokeissa sekä KAER-kokeissa olen toiminut vuodesta 2014 lähtien, toimin myös yhtenä vetäjänä Kskkh ry:n järjestämissä vesi- ja jälkityöharjoituksissa. Kskkh ry:n koepäällikön tointa olen hoitanut muutaman vuoden. Tervetuloa mukaan harrastamaan.

Terho Heimonen

Terho Heimonen
Terho Heimonen

Olen Terho Heimonen. Asun Uuraisilla vaimon ja kahden bretonin kanssa. Aikuiset lapset käyvät välillä moikkaamassa. Koiraharrastukseni alkoi vuonna 2010, jolloin meille muutti bretoniuros Taikamäen Bablo. Perhe alkoi aikoinaan pohtimaan koiran hankkimista. Itse en ollut koiran hankkimisesta mitenkään järin kiinnostunut. Perhe ehdotti milloin mitäkin rotua. Olin sitä mieltä, että koiran kanssa pitää pystyä puuhastelemaan metsästyksen parissa. Kerran sitten olin kaverin mukana jänismetsällä ja ajokoiran lisäksi mukana oli bretoni. Koko rodusta en ollut koskaan ennen kuullutkaan, mutta ilmoitin perheelle, että koira hankitaan, jos se saa olla bretoni. Se sopi koko perheelle. Niinpä meille muutti Bablo, jonka kanssa aloin perehtyä kanakoiraharrastuksen salaisuuksiin. Vuonna 2014 Bablon kaveriksi tuli Nuolikurun Einoviljami, bretoni tietysti. Kokeneiden kanakoiraharrastajien opastus on ollut korvaamatonta vuosien varrella. Käyn koirieni kanssa metsällä, kaer-kokeissa ja toimin joskus myös koetoimitsijana. Tapahtumarikkaampaa harrastusta on vaikea löytää!

Kirsi Tuominen

Kirsi Tuominen
Kirsi Tuominen

Olen Tuomisen Kirsi ja aloittanut nyt uutena jäsenenä hallituksessa. Asun Laukaan Kuusan kylässä miehen, 2 lapsen ja 4 koiran kanssa. Historia metsästävien kanakoirien kanssa ei vielä ole kovin pitkä, vaikka koirien kanssa olen touhunnut pienestä asti. Kotona isällä oli aina suomenajokoiria, innokkaana kuljin mukana metsällä mutta saalista ei muistaakseni koskaan saatu. Passissa istuminen taisi olla liian tylsää… Ensimmäinen gordoninsetteri, Opendora`s Lillemor, saapui taloon 2012. Alun perin oli tarkoitus, että koira tulee miehelle metsästykseen ja itselle lähinnä lenkkiseuraksi ja muunlaiseen harrastukseen kaveriksi. Kävinkin Lillan kanssa Tokossa ja Agilityä harrastamassa, mutta jotenkin metsästys alkoi kiehtomaan enemmän… Innostus vain nousi kun seurasin koiran toimintaa metsällä – kuinka upeaa se olikaan! Toisen gordonin, Oonan, otimme 2015. Sitä ennen suoritin metsästyskortin, sedän vanha rinnakkaispiippuinen ja 16 kaliiperinen kunnostettiin minulle ja opin ampumaan sillä parin metsästysammuntakurssin avustuksella. 2018 joukkoon liittyi vielä kolmaskin gordoni, Rosalie ja gordoneiden kaverina on tyttären cockerspanieli.

Metsästyksen lisäksi kiinnostuin myös koetoiminnasta. Kokeita on takana jo pellolla, metsässä sekä tunturissa. Kultamalja ja Derby on koettu oman koiran kanssa ilman erityisiä mainintoja. Se hieno tunne koiran kanssa ensimmäisen koetuloksen jälkeen ei varmasti unohdu koskaan!